Puotilan Kartanon historia Toimintaa jo vuodesta 1540 lähtien

Puotilan kartanosta ja sen historiasta on melko vähän kirjoitettua tietoa. Tarinan mukaan ensimmäisen maailmansodan aikoihin olisi Pehtoorin Pytingin (nyk. Café Svenkka) vastapäätä sijainnut väentupa palanut. Tulen kerrotaan tuhonneen joukon tilikirjoja, joissa esiintyneiden epäselvyyksien on huhuttu olleen tulipalon perimmäisenä syynä. Tämän palon mukana hävisi kenties paljonkin aineistoa, joka olisi saattanut kiinnostaa tämän päivän puotilalaisia.


Puotilan kartanoa edeltävien ratsutilojen ja Puotilan kartanon omistajia vuodesta 1540 lähtien: 

  • Matts Larsson 1540–56;
  • Matts Matsson 1558–86;
  • Mårten Mattsson 1586–1619;
  • Matts Mårtensson: 1620–49;
  • Bertil Mattsson; 1650–64;
  • Erik Eriksson 1666–75;
  • Henrik Mårtensson 1682–1703;
  • Mårten Henriksson –1710;
  • Johan Johansson 1720–;
  • maanmittari Adam Giöker 1725–37 ja tämän leski –1738;
  • luutnantti Johan Wilhelm Fogel 1739–40;
  • pormestari Georg Wilhelm Clayhills –1747;
  • luutnantti Samuel Enhielm 1748–55;
  • kapteeni Hans Christer Jägerhorn af Spurilan perilliset 1756–60;
  • edellisen poika maaherra Carl Magnus Jägerhorn af Spurila 1761–79;
  • apteekkari Wilhelm Elg 1779–1822;
  • tämän poika kapteeni Wilhelm Elg 1823–43 ja tämän perilliset –1844;
  • luutnantti August Melan 1845–52;
  • kauppaneuvos Carl Edward Tunder 1852–59;
  • kauppaneuvos Johan Henrik Lindroos 1860–62 ja tämän perilliset –1881;
  • kunnallisneuvos Johan Fredrik Lindroos 1882–1902 ja tämän leski –1904;
  • johtaja Leopold Lerche 1905–17;
  • Botby Gods Ab 1917–31;
  • Ab Botby 1931–33;
  • Helsingin kaupunki 1933–2013;
  • Kiinteistö Oy Puotilan Kulttuurikartano 2013–.

Puotilan kartano muotoutuu

Puotilan kartano (Botby gård) tunnetaan myös Puotinkylän kartanon nimellä. Päätilana on entinen Råånsin ratsutila. Kartano syntyi kun Vartiokylän kaikki kolme ratsutilaa (Domars, Rååns ja Klavis) siirtyivät samalle omistajalle 1750-luvulla. Kylän maatiloista vain Nissaksen verotila jäi erilleen itsenäiseksi. Vuosien 1761 ja 1852 välillä kartanoon kuului myös Rastbölen ratsutila Vuosaaressa.

Totta vai tarua

Tarina kertoo että nykyisen kappelin holvatun lattian alla on koko rakennuksen laajuinen kellaritila, johon paikallisen perimätiedon mukaan liittyy monia tarinoita. Väitetään mm., että sieltä johtaisi Kartanon päärakennukseen salakäytävä.

Kartanon hallitsijasukuja vuosisatojen varrelta

Puotilan Kartanon omistajina on ollut niin pormestaria kuin maanmittajaakin. Alla esitellään lähemmin heistä muutama.

Jägerhornit

Carl Magnus Jägerhorn af Spurila syntyi vuonna 1730. Hän sai vuonna 1761 perheen viimeisenä elossa olevana poikana hallintaansa vuonna 1744 kuolleen isänsä Hans Christer Jägerhornin perikunnalta Botbyn eli Puotinkylän eli Puotilan kartanon. Kapteeni Hans Christer Jägerhorn af Spurilan perilliset omistivat tilan 1756–60. 

Carl Magnuksen sisar Hedvig Juliana oli naimisissa kapteeni Johan Gabriel Cronstedtin kanssa. Vuonna 1756 syntyi Puotinkylän kartanossa heidän lapsensa, sittemmin maineikas vara-amiraali Carl Olof Cronstedt.

Elgit

Vuosina 1779-1822 apteekkari Wilhelm Elg, sittemmin asessori ja Kuninkaallisen Wasa ritarikunnan jäsen.

Hän rakennutti Puotilan kartanon viimeisen päärakennuksen 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa (nykyinen ravintola), kaksi sivurakennusta; väentuvan ja Pehtoorin pytingin (1783). Päärakennuksen päätylaajennukset, pihanpuoleinen venäläisvaikutteinen lasiveranta sekä empirekoristelu on lisätty puoli vuosisataa myöhemmin.

Lindroosit

Myös 1800-luvun loppupuolella kartano eli kukoistuksen aikaa, jolloin sen isännäksi tuli kauppaneuvos Johan Henrik Lindroos. Hänen aikana istutettiin Juorumäelle suuri puistoalue.

Totta vai tarua

Juorumäellä sijaitsevan puiston korkeimmalle kohdalla on kivikasan päälle pystytetty kivinen uurna, johon on kaiverrettu teksti "d. 9 juni 1862". Muistomerkkiin liittyy useita uskomuksia, joiden mukaan kivikasan alle olisi haudattuna kauppaneuvos Johan Henrik Lindroosin kissa, koira tai hevonen.

Viereisessä kaupunginosassa Marjaniemessä on edelleen Kunnallisneuvoksentie muistona kauppaneuvos Lindroosista.

Leopold Lerche

Kartanon viimeinen yksityinen omistaja 1904-1917 oli johtaja Leopold Lerche. Hänen jälkeensä tila siirtyi vasta perustetulle Botby Gods Aktiebolagille ja 1920 -luvulla kartanon ranta-alueet myytiin huvilatonteiksi. Maiden halki oli tarkoitus rakentaa rautatie Helsingin ja Porvoon välille.

Viljamakasiini nyk. Puotilan kappeli

Vuonna 1859 valmistunut viljamakasiini myytiin Helsingin seurakuntayhtymälle vuonna 1959 ja hinta oli 500 000 silloista markkaa. Viljamakasiini toimi vielä 1950-luvun alussa viljankuivaamona. Arkkitehti Tarja Salmio-Toiviaisen piirustusten mukaan rakennus kunnostettiin jumalanpalvelustilaksi. Rakennus on kaksikerroksinen ja siinä on goottilaistyyliset ikkunat.

Helsingin piispa Martti Simojoki vihki kappelin toisena pääsiäispäivänä 15.4.1963.

Kappeli on yksi Helsingin suosituimmista vihkikirkoista, josta on helppo siirtyä viettämää hääjuhlaa kartanon historiallisiin tiloihin. Helsingin seurakuntayhtymä teetti kappelissa mittavan remontin syksystä 2009 ja se avattiin taas käyttöön syksyllä 2010. Kappelin viereinen perunakellari muutettiin Kappelin asiakkaita palvelevaksi Birgitta-saliksi.

Kartano siirtyy Helsingin kaupungin omistukseen

Vuonna 1927 Helsingin kaupunki hankki Puotilan kartanon maat osittain omistukseensa ja vuonna 1933 tila kuului sille kokonaisuudessaan. Puotilan kylä liitettiin Helsingin kaupunkiin 1946.

Talvisodan aikana Puotilan kartano on ollut vanhusten hoitokotina. Syksyllä ränsistyneeseen taloon sijoitettiin retkeilymaja, joka toimi muutaman vuoden ajan. Kesällä 1947 taloa korjattiin sen verran, että syksyllä voitiin aloittaa koulutyö. Vartiokylän kansakoulu toimi Puotilan kartanossa 1947-1959.

Kartanossa toimi 1950-luvun alussa myös maatalouskoneiden tutkimussäätiö. 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa päärakennus oli vuokrattuna Kovaosaisten ystävät ry:lle, joka piti rakennuksessa häädettyjen asuntolaa.

Puotilan kartanon maille kohosi 1960-luvun alussa uusi asuinalue, joka nimettiin Puotilaksi. Alueelle rakennettiin tuhatkunta asuntoa vuosina 1960-61. Pienkerrostalot nielaisivat alleen miltei kokonaan Puotilan kartanon viljelykset ja maat. Jo 1960-luvun alussa alettiin kiinnittää huomiota Puotilan kartanon heikkoon kuntoon ja sitä ympäröivien alueiden rappioon.

Ravintolatoimintaa kartanolla 1969-2011

Vuonna 1969 perustettu Panellien ravintolayritys Tuutinki Oy vuokrasi Kartanon ravintolatoimintaansa varten vuosiksi 1969-1974. Kartanon sivurakennuksessa Pehtoorin pytingissä alkoi toimia disco Svenkka. Se on tiettävästi Helsingin ja Suomen yksi vanhimmista diskoista.

Mannisten perhe piti ravintolatoimintaa yllä vuosina 1979-1986 ja heidän jälkeensä 1986-1988 kerrotaan omistajana olleen venäläisen Tsenkovitsin perheen. Heidän aikanaan remontoitiin kartanon baari, lasiveranta otettiin talvikäyttöön ja se yhdistettiin lasiovin Salin puolelle.
Puotilan Kartano Oy piti ravintolatoimintaa yllä kartanolla vuosina 1988-2011.

Kartanon vuodet 2011 alkaen

Syksyllä 2010 Helsingin kaupunki laittoi myynti-ilmoituksen, jossa kerrottiin myytävänä olevan Puotilan kartano, itäisen Helsingin kartanokulttuurin muistomerkki. Kartano on kulttuurihistoriallisesti tärkeä rakennus ja sen säilyttäminen ja ympäristön kunnostaminen on ensiarvoisen tärkeää. Kartanon rakennukset on merkitty suojeltaviksi. Myyntiprosessin tuloksena Puotilan Kartano siirtyi syksyllä 2013 jälleen yksityisomistukseen, kun kaupunki myi sen Koy Puotilan kulttuurikartanolle.

Puotilassa ja sen ympäristössä syntyi yhteinen tavoite kartanon alueen elävöittämiseksi. Keväällä 2013 Puotilan kartanon ympärille perustettiin yhdistys Puotilan kartanon ystävät ry (jäljempänä PKY). Sen yhtenä tehtävänä on ollut perustamisestaan lähtien paitsi kartanon monipuolisten kulttuuri- ja muiden tapahtumien tukeminen ja edistäminen, myös Puotilan kartanon historian vaaliminen ja sen tutkiminen. Yhdistyksen tavoitteena on elävöittää Puotilan kartanon miljöötä paikallisin voimavaroin. Yhteinen ponnistus on tuottanut tulosta ja asukkaat ovat ottaneet kartanon ja Café Svenkan omakseen.

Yhteistyön tuloksena PKY:n järjestämissä kartanon alueen ensimmäisissä siivoustalkoissa samana keväänä oli mukana lähes parisataa innokasta.
Yhdessä Café Svenkan ravintoloitsijan Sanna ja Pekka Puhakan kanssa järjestettiin sen avajaiset heinäkuussa 2013. Avajaiset olivat yleisöryntäys. Paikalle odotetun parin sadan vieraan sijasta päivän aikana kävi 1000 vierasta

PKY järjesti ensimmäisenä toimintavuotenaan Svenkassa useita tapahtumia viikossa. Kaikkiin tapahtumiin on ollut vapaa pääsy. Tapahtumien kirjo on ollut laaja; viikoittain järjestettiin musiikki- ja taidetapahtumia jazzista kuubalaiseen musiikkiin ja sepän taonta-näytöksestä runonlausuntaan ja yhteislauluiltoihin. Svenkan ensimmäisen taidenäyttelyn aiheena oli lasten piirustukset Svenkasta. Kartanon historiaa käsittelevä valokuvanäyttely keräsi paljon uteliaita ja kuten myös opastetut historialliset kävelykierrokset kartanon kummituksen Birgitta-neidon johdattelemana. Syksy huipentui Svenkan järjestämiin uuden vuoden juhliin.

Maaliskuussa 2014 Koy Puotilan Kulttuurikartano aloitti Kartanon saneeraamisen. Vanhoja arvoja kunnioittaen Wareco Oy:n johdolla remontoitiin kulttuurihistoriallista arvokasta kartanoa ja jo vajaan puolen vuoden kuluttua 13.8.2014 rakennusvalvontavirasto suoritti saneerauksen lopputarkastuksen. Saneerauksen aikana kaupunginmuseo sai taltioitua arvokasta tietoa kartanon historiasta. Kartanon sisustuksessa on pyritty jäljittelemään Kustavilaista aikakautta mutta nykyaikaisella otteella.

Kartano ravintolana vuodesta 2014 lähtien

  • Elokuun 25 päivänä 2014 avattiin Kartanon ravintola ravintoloitsijoiden Sanna ja Pekka Puhakka johdolla.

  • Huhtikuun 10 päivänä 2017 Puotilan Kartanon ravintolatoiminta siirtyi Share Tastes and Events Oy:lle

Kirjallisuutta:
  • Lipponen Matti: Rastböle – maiseman historiaa Vuosaaressa, Kellastupa, Vantaa 2010.
  • Puotilan kartano: historiallinen selvitys ja puiston kehittämistavoitteet, Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2007:15/ Katu- ja puisto-osasto, Helsinki 2007.
  • Suomen kartanot ja suurtilat, toimittaneet Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander, SKS, Helsinki 1939.